Peilikuvatus

Mitäs se oma peilikuva projekti? Uskaltauduin puntariin ja se näytti karmeita lukemia. Painan nyt saman mitä viimeisellä neuvola käynnillä eli noin viikkoa ennen synnytystä. Olen päättänyt olla syömättä karkkia, ainakin viikolla. Viikonloppunakaan en osta mutta sunnuntaisilla synttäreillä kyllä muutamaan karkkiin sorruin. Viikolla pidän ruokapäiväkirjaa kännykkäsovelluksella ja latasin myös treenisovelluksen, missä on muutaman minuutin lihaskuntoharjoituksia ilman välineitä. Tämä ruho kyllä riittää painoksi. On meinaan sen verran raihnainen olo. Jos nyt pitäis mennä töihin niin taitais itku tulla. Teen seisomatyötä.

Viime viikon arkisyömiset meni siis kohtalaisen hyvin. Puntariin ajattelin uskaltatua seuraavan kerran perjantaina. Saan kyllä oltua syömättä karkkia tai muitakaan herkkuja, vaikka niitä kotona olisi kunha en erehdy avaamaan mitään pakkausta. "Mä otan vaan tän yhden" ei toimi mulla. Mä syön sen yhden pussillisen jos semmosen avaan. En siis edes osta❌

Sormiruokaa

Tein viime viikolla kaura-luumu-banaanileipää. Käytin siihen aamulta syömättä jääneen luumu-kaurapuuron. Lisäsin vain kananmunaa ja banaania. Eipä siitä mikään hitti ainakaan vielä tullut. Tyttö maistoi kyllä mutta ensin nyrpisteli nenäänsä ihan kuin kaikelle muullekin mitä ensimmäisen kerran laittaa suuhunsa. Eniten taisi vatsa täyttyä koiralla tuosta leivästä. Lattialle siitä päätyi suurin osa, mutta tulipa kokeiltua.

Eipä tuo leipä niin kummoisen näköinen ole.

Viikonloppuna kokeiltiin ruokailla perunalla, porkkanalla ja kananmunalla. Siis sormiruokailla. Keitetty kananmunan valkuainen oli lähinnä kiva lelu koostumuksensa vuoksi. Porkkanasta sai kyllä paloja, mutta sylki ne pois kun ei nuo ikenet siihen oikein purreet. Perunaa tais mennä vatsaankin asti kun se oli helpoin pureskella. 

Ostin pillimukin kun tyttö koitti imeä nokkamukista, mutta eihän sieltä mitään tullut. Ei sen pillin käyttö ihan heti avautunut mutta kyllä se pikkuhiljaa onnistuu. Ensin sitä pitää toki vieläkin koittaa järsiä ja sit vasta imeskellä. Meillä ei vaan tuo vesi ole mitään suurinta herkkua niin rintamus on aina märkä mutta siitä ainakin näkee, että jotain sinne suuhunkin menee. 

Arki ja harrastukset

Arki on palannut. Pyhät oli eilen hyvä lopettaa vauvakirkkoon. Tilaisuus kesti reilun 30minuuttia. Siihen kuului perinteisiä lasten virsiä sekä laulu- ja loruleikkejä lapsen kanssa. Sitten sai mennä vielä alttarille siunattavaksi lapsen kanssa. Ihan kiva tilaisuus meikäläisellekin, joka ei ole mikään seurakunnan palveluiden suurkuluttaja. Tyttö oli ihan innoissaan kun näki muita lapsia ja oli uutta katseltavaa.

Tänään alkoikin sitten vauvakerho. Sitä olin jo itsekin ihan kaivannut. Näki muitakin ihmisiä ja sielä saa myös itse hetken istahtaa kahvikupin ääreen, kun on hoitajia touhaamassa lasten kanssa sillä välin. Huomanna mennään muskariin musisoimaan. Katsotaan joko meidän neiti alkais itsekin soitella vai seuraako vielä muiden touhuja. Kotona kyllä helistin heiluu, mutta muskarin marakassi on saanut olla aika rauhassa. Sitä on korkeintaan maistettu.

Huomenna ajattelin koittaa tehdä banaanileipää tuolle sormiruokailijalle. Kun hedelmät tahtoo olla niin liukkaita, että sujahtavat ennemmin pienestä nyrkistä lattialle kun suuhun asti. Katsotaan kuinka maistuu. Toisaalta voisin koittaa korvata ohjeen banaanit luumuilla, kun meinaa olla tytön vatsa kovalla jo muutenkin. Ollaan koitettu vähinsä sormiruokailla, mutta pääasiassa soseena ruoka menee. Tänään annoin lopuksi puurolusikan omaan käteen. eipä tainnut vatsaan asti mennä mitään, mutta eipä sitä opi jos ei koskaan kokeile.

Melkoista sotkua tämä touhu

Pyhät loppuu

Se on viimeinen pyhä nyt hetkeen takana. Vaikka ei tämä nyt tuntunu mitenkään erityiselle, kun osui lauantaille ja kaupatkin on nykyään auki aina.

Klo on 1.50 ja mulla on nyt omaa aikaa. Toi meitin prinsessa päätti taas riekkua ja valvoa tuonne lähemmäs yhtä ennen kuin nukahti. Hän on ollut sellainen kukkuja kyllä koko ajan. Toisinaan enemmän toisinaan vähemmän. Nukkuu sitten kyllä hyvin kunnes ensin malttaa nukahtaa. Meille ei oo missään vaiheessa ollu semmosta yöheräilyä. Ihan vauvanakin heräs korkeintaan kerran yössä syömään. Onneksi näin, kun kuuntelee niitä joiden vauvat herättää kahden tunnin välein. Jotenkin musta tuntuu, että sekin asia kulkee vähän käsi kädessä temperamentin kanssa. Meillä on vähän semmonen hitaasti lämpeevä tarkkailija, kun taas tuntuu, että ne jotka liikkuu jo lujaa niin eivät myöskään nuku pitkiä pätkiä. Tämä vaan mun teoria.

Nyt on ollut pitkä tauko lapsen harrastuksista, niin melkein jo odottaa maanantaita, että pääsee näkemään muitakin ihmisiä. Esikoiskerhoa on siis luvassa. Seurakunnan kerhossa ollaan käyty, vaikka muuten en niin kauhean ahkera seurakuntalainen olekaan. Sen verran ajattelin kuitenkin huomenna olla reipas ja mennä vauvakirkkoon kun semmoiseen oikein kutsukin tuli.

Kerhoja, muskaria, kakkuja, saumoja....

Vaikka laiska oonkin liikkumaan, niin ei me silti vain kotona kökötetä tytön kans. Kolmena päivänä viikosta me käydään joko vauvakerhossa tai muskarissa. Kerhossa näkee muita äitejä esikoisensa kanssa ja lapsikin saa seuraa. Meillä ei ainakaan vielä oo vierastettu ja uskallan väittää, että vaikutusta on tuolla kun nähdään muita. Muskarissa tyttö innostuu köröttelyistä ja hypyttämisestä mutta soittimista ei ainakaan vielä oo hirveen innostunut. Siinä kohtaa, kun lapsille jaetaan soittimet niin meidän neiti kyllä seuraa silmä tarkkana mitä viereinen kaveri tekee mutta oman marakassin heiluttelu kyllä unohtuu. Kotona kyllä heilutellaan kaikkea mikä helisee jotenkin.

Mun oma harrastus on sit varmaan leipominen. Kakut varsinkin. Pullaa en osaa tehdä ollenkaan. Se tais lähteä siitä, kun kummipojan synttäreille lupasin jotain koristeita koittaa kakkuun väsätä. Jotenkin siitä sitten innostuin. Mikään mestari en ole, mutta itselle kelpaa. Siihen aina pyrin, että kaikki osat olisivat syötäväksi kelpaavia. En ymmärrä niitä jenkkikakkuja, mistä vain murto-osa on syötävää ja loppu vain nättiä pintaa. 

Toinen mistä olen nyt lapsen myötä innostunut on ompelu. Meillä kotona äiti ompeli paljon kun olin lapsi. Kai se jokin verenperintö sitten on. Ompelukonekin on äidin. Pääasiassa olen ommellut lapselle tähän mennessä. Itselle tein mekon ristiäisiin mutta siihen se on jäänyt. Seuraavaksi pitäiskin tehdä yöpuku tytölle, kun alkaa jäädä edelliset pieneksi. Kankaita hamstrasin syksyllä niin paljon, etten osaa päättää mitä kaikista tekisin.

Ensimmäisiä ajatuksia tänne

Hyvää alkanutta vuotta.
Kerron enemmän itsestäni ja tämän blogin taustasta. Olen siis keväällä syntyneen pienen ja niin ihanan tytön äiti. Raskauteni oli jo melko pitkällä ennen kuin sain siitä itsekään tietää. Minulla ei ollut oireita ja se yleisin merkki kuukautisetkin jatkuivat vielä pari kuukautta raskauden aikana. Olen myös aina jojoillut painoni kanssa, joten sekään ei heti varoittanut että jotain oli tulossa muuttamaan elämäämme.

Ennen joulua päätin, että jotain on alettava tehdä, kun toppatakkia etsiessäni totesin, että vararengas on nyt päässyt ennen näkemättömiin mittoihin. Uusi vuosi ja uudet kujeet...uusi vyötärön metsästys.
Keväällä olisi tarkoitus lähteä vähän reissuun, joten sekin ehkä toimii nyt kimmokkeena tälle projektille. Imettäessäni laihduin ihan huomaamattani n. 13 kiloa, mutta kaikki se ja vähän enemmänkin on tainnut hiipiä takaisin. Tykkään syödä...ihan kaikkea...mutta jonkinlaisessa sokerikoukussa olen. Kaikki makea maistuu ja leipomisestakin tykkään. En sentään ihan sokeria kuitenkaan syö lusikalla. Siinä menee raja.

Liikkuminen ei oikein huvita ja koirakin on välillä niin mukavuudenhaluinen, että hätinä tielle asti viitsii kävellä.
Nyt kuitenkin selittelyt sikseen. Itse olen painoni kerännyt. Itse siitä myös eroon on päästävä.