Vaikka laiska oonkin liikkumaan, niin ei me silti vain kotona kökötetä tytön kans. Kolmena päivänä viikosta me käydään joko vauvakerhossa tai muskarissa. Kerhossa näkee muita äitejä esikoisensa kanssa ja lapsikin saa seuraa. Meillä ei ainakaan vielä oo vierastettu ja uskallan väittää, että vaikutusta on tuolla kun nähdään muita. Muskarissa tyttö innostuu köröttelyistä ja hypyttämisestä mutta soittimista ei ainakaan vielä oo hirveen innostunut. Siinä kohtaa, kun lapsille jaetaan soittimet niin meidän neiti kyllä seuraa silmä tarkkana mitä viereinen kaveri tekee mutta oman marakassin heiluttelu kyllä unohtuu. Kotona kyllä heilutellaan kaikkea mikä helisee jotenkin.
Mun oma harrastus on sit varmaan leipominen. Kakut varsinkin. Pullaa en osaa tehdä ollenkaan. Se tais lähteä siitä, kun kummipojan synttäreille lupasin jotain koristeita koittaa kakkuun väsätä. Jotenkin siitä sitten innostuin. Mikään mestari en ole, mutta itselle kelpaa. Siihen aina pyrin, että kaikki osat olisivat syötäväksi kelpaavia. En ymmärrä niitä jenkkikakkuja, mistä vain murto-osa on syötävää ja loppu vain nättiä pintaa.
Toinen mistä olen nyt lapsen myötä innostunut on ompelu. Meillä kotona äiti ompeli paljon kun olin lapsi. Kai se jokin verenperintö sitten on. Ompelukonekin on äidin. Pääasiassa olen ommellut lapselle tähän mennessä. Itselle tein mekon ristiäisiin mutta siihen se on jäänyt. Seuraavaksi pitäiskin tehdä yöpuku tytölle, kun alkaa jäädä edelliset pieneksi. Kankaita hamstrasin syksyllä niin paljon, etten osaa päättää mitä kaikista tekisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti